Hei! Olen Petri Kontro
Laulaja, lauluntekijä, runoilija ja taiteilija
															
															
															Taiteilija
Petri Kontro
				Toimenkuva
- Petrin laulujen saattaminen levyille, Petrin laulamina.
 - Sanoitukset ja sävellykset muille artisteille.
 - Petrin runokeikkojen myynti.
 - Pianonsoiton opetus.
 
															Laulut
Kynttilä ja meri
Säv. ja san. Petri Kontro
(Olen muuttanut sanan ”varjoja” sanaksi ”pelkoja).
Kynttilä ja meri
1. Istun yössä yksin rannalla,
nuotiolla, meren sannalla.
Taivas hehkuu vielä tuokion,
illan hetki kohta ohi on.
En usko.
En usko kuolemaan, sillä
kuinka voisin tanssia ilman rytmiä?
Kuinka voisin koskettaa ilman lämpöä?
Kuinka voisin iloita ilman valoa?
Kuinka voisin suudella vailla katsetta?
Ja laulaa: sua rakastan.
2. Minä kaarnalaivan veistelen,
sille kynttilän laitan valkoisen.
Lasken hauraan laivani laineisiin,
myrskypilviin katson tummuviin.
En usko.
En usko kuolemaan, sillä
kuinka voisin nukkua ilman unia?
Kuinka voisin herätä ilman aamua?
Kuinka voisin riemuita ilman surua?
Kuinka voisin virrata vailla vapautta?
Ja laulaa: sua rakastan.
3. Kaarnalaivani kaatuu laineeseen,
muistan ystävän pois nukkuneen.
Meri muovaa meidät mullasta -
olit säde meren kullasta.
En usko.
En usko kuolemaan, sillä
kerran osaan tanssia ilman rytmiä.
Kerran osaan koskettaa ilman lämpöä.
Kerran osaan iloita ilman valoa.
Kerran osaan suudella vailla pelkoja.
Ja laulaa: sua rakastan.
Ja laulaa: sua rakastan...
Rakkauden ikuinen laulu
Säv. Fridrich Bruk, san. Petri Kontro
Rakkauden ikuinen laulu
1. Nyt sulle laulan lauluni rakkauden,
soinnut sydämen.
Sä lähdit kauan sitten mun elämästäin,
murheen valtaan jäin.
Niin kuihtui nuori lempi pois
kuin pelkkää unta ollut ois.
Mut silti en oo onneton,
kun mulla muistot kauniit on!
Nyt kynttilän mä sytytän
ja lähtös täysin ymmärrän:
sä tahdoit lämpöön auringon
ja missä maa on roudaton.
Soi laulu ikuinen
nyt rakkauden -
se lailla auringon käy yli mannerten.
Soi laulu ikuinen
nyt rakkauden -
se meitä valoon vie ain voittaen!
2. Nyt sulle laulan lauluni rakkauden,
soinnut sydämen.
Mä tähtitaivaan näin ja sen lumoihin jäin
kaiken ymmärtäin:
ei kuole koskaan rakkaus,
ei sitä murra masennus.
Vain sitä tuulet huminoi,
vain sitä merten myrskyt soi!
Ja kuutamoon kun katson vain,
mä pidän sua taas rinnallain
ja kyyneleeni kuivaan pois,
niin että duuri jälleen sois!
Soi laulu ikuinen...
Soi laulu ikuinen...
(Äänityksen jälkeen on korjattu säe "mä pidän sua taas rinnallain" muotoon "sä olet taas mun rinnallain").
Keskikesä
Säv. Petri Kontro, san. Eino Leino
Keskikesä
1. Istun ikkunassa, päivä vaipuu,
hämyyn valkeahan haa'an haipuu.
Ilta lämmin läikkää, aatos untuu,
tuskin enää tuulenleyhkä tuntuu.
Tuoksahtaa vain yrttitarha yöstä,
viime rusko välkkyy vetten vyöstä.
Leijaa huonehesen valkoperho,
nousee notkomailta vieno verho.
Peittää rannat, pellot, niityt, haat,
kutoo yhteen taivahat ja maat.
2. Istun itsekseni, hetket siirtyy,
elon muistot silmän eteen piirtyy.
Muistan: mullakin on keskikesä,
vaan on poissa linnunlaulut, pesä.
Oisi aika tehdä luomistyötä,
vaan mä valkeaa vain siedän yötä.
Mitään mieli en, en mitään halaa,
tahdo en mä enää polttaa, palaa.
Hiljaa iloita vain itseksein,
olla syrjäinen kuin sydämein.
Pitkänniemen valssi
Säv. ja san. Petri Kontro
Pitkänniemen valssi
1. On aamu taas sairaalaan tullut
ja potilaat ruokalaan käy.
On hiljaista väkeä "hullut",
ei riehujaa joukossa näy.
Vain lääkkeitä jakelee hoitsut,
kun muuta ei antaa ne saa.
Ja tupakkahuoneessa poitsut
saa suruissaan vain savuttaa.
On Pitkässäniemessä tylsää niin:
olen juuttunut lääkkeiden kahleisiin.
Täällä on seksikin kiellettyä -
tänne lääkäri kuuluu - en mä!
2. On päivällä ulkoilun vuoro,
saa keinussa taas torkahtaa.
Ei laulele lintujen kuoro,
vain masennus vallan nyt saa.
Ei juhlia järjestä kukaan:
vain lääkkeitä järjestellään.
Ja uusimman muotini mukaan
taas tunniksi kädelle jään.
On Pitkässäniemessä...
3. Taas luokseni saan psykiatrin:
hän auttaa ei minua voi.
Mut jos naisin hoitsuni Katrin -
hän parantais vaivani, oi!
Mä tuskinpa mälsempää tiedän
kuin talo tää pillerien.
Tän jälkeen mä mitä vain siedän,
kun sairaalaa vain muistelen!
On Pitkässäniemessä...
On Pitkässäniemessä...
Lää lää lää lää, lää lää lää...
Näsilisko
Säv. ja san. Petri Kontro
Näsilisko
1. Kun Näsijärven laineita mä tarkkaan tiirailen
niin erottaa voin sieltä pitkän kaulan.
Se vaikka syöksee tulta, sitä karkuun juokse en,
vaan ujon lemmenlaulun sille laulan.
Se Näsilisko on, se Näsilisko on -
se kaikkiin kietonut on lemmenpaulan!
2. Kas, nyt on saanut Tampereemme uuden asukin,
se vaikka onkin hurja vesilisko.
On sillä suuret silmät sekä suuri masukin
ja pyrstö raskaampi kuin teräskisko!
Se Näsilisko on, se Näsilisko on -
se rakkaampi on mulle kuin mun sisko!
3. On Skotlannissa kuulemma kai jotain vastaavaa
mut se on turisteille tehty juttu.
Ja töllistelijät ne siellä pysyäkin saa,
niin rauhassa voi uida meidän tuttu.
Se Näsilisko on, se Näsilisko on -
se lempeä on niin kuin vanha kuttu!
4. Mut pankinjohtajat kun ajaa kesämökeilleen,
he varuillansa saavat olla siellä.
Kas, Näsi syöksyy ryöväreiden kimppuun alta veen
ja loppuu rahanteko toisten hiellä!
Se Näsilisko on, se Näsilisko on -
se luvannut on kaikki rosvot niellä!
Kun syksy lähestyy
Säv. ja san. Petri Kontro
Kun syksy lähestyy
1. En tiedä miksi junaan astuin edes itsekään,
en varmaan tahdo sitä tietääkään.
Ja juna kiitää vain
ja juna kiitää vain -
en nauti vauhdin hurmasta lain.
On matkalaukku täynnä näitä papereitani:
ne runot ovat kavereitani.
Ja juna kiitää vain
ja juna kiitää vain -
en nauti vauhdin hurmasta lain.
Kun syksy lähestyy
ja ilma kylmentyy,
niin linnut lentää maihin kaukaisiin.
Kun juna pysähtyy
ja mieli herkistyy,
sun kuvas piirtyy märkään asvalttiin.
2. Mä hotellissa järjestelen tavaroitani
ja rikon vanhan hammasharjani.
Mä vähän aikaa sain,
mä vähän aikaa sain
ja nautin hiljaisuudesta vain.
Kun aamulla mä herään, näen linnun lentävän
ja meren yli kauas häipyvän.
Mä vähän aikaa sain,
mä vähän aikaa sain
ja nautin hiljaisuudesta vain.
Kun syksy lähestyy...
Kun syksy lähestyy...
Lehmusten alla
Säv. Petri Kontro, san. Walther von der Vogelweide, suom. Aale Tynni.
Lehmusten alla
1. Lehmusten alla on nurmen nukkaa,
sinnepä vuode laadittiin.
Taittelemalla ruohoa, kukkaa
siellä se nytkin nähtäisiin.
Lehdon laidalla, laaksossa päin,
tan dara dei -
kun satakieli lauleli näin.
2. Kun saavuin yksin niitylle vasta, kulta jo seisoi vartoillen.
Siis sylityksin, oi autuasta
muistoa rouva taivainen.
Varmaan sain sata suudelmaa,
tan dara dei -
huulteni hehkua katsokaa!
3. Nyt alkoi hän taittaa kukkia ruohon
vuoteen meille laatien näin.
Sillepä maittaa nauru ken tuohon
paikkaan eksyy jälkeenpäin.
Eiköpä katselemaan hän jää,
tan dara dei -
missä uinuin ruusuilla pää?
4. Olin vieressä armaan, taivas estä,
etteivät voisi aavistaa.
Häpeäisinpä varmaan tämmöisestä,
muut eivät koskaan tietää saa.
Vain minä ja hän ja lintunen,
tan dara dei -
lintu ei kieli - tiedän sen!
Valoa
Säv. ja san. Petri Kontro
Valoa
1. Kaikki mikä vain voi,
kaikki säveltä soi.
Kaikki mikä vain voi,
kaikki säveltä soi.
Se soi säveltä mun,
se soi säveltä sun,
se soi ihan itsestään.
2. Kaikki laulaa voi,
kaikki valoa soi.
Kaikki laulaa voi,
kaikki valoa soi.
Se soi valoa mun,
se soi valoa sun,
se soi ihan itsestään.
3. Tuuli sateen tuo,
sade kukat luo.
Tuuli sateen tuo,
sade kukat luo.
Se sinut mulle suo,
se minut sulle suo,
se suo ihan itsestään.
Lähdettävä on
Säv. ja san. Petri Kontro
Lähdettävä on
1. En tiedä mistä tuuli tuo sateen,
enkä tunne ilmansuuntia.
En tiedä miksi mieleni lentää,
eikä tahdo löytää kotia.
Minun lähdettävä on -
tahdon nähdä Anlantin.
Minun lähdettävä on -
tulen kyllä takaisin.
Mutta tuskin syliis tuun, löydät pian jonkun muun
hellän suun: eteenpäin elämää kuljetaan.
2. Juna vie mut Berliiniin ja
Budapestin porttikongeihin.
Ja sinä lennät Pariisiin jälleen
luokse uuden poikakaverin.
Näin me mennään eteenpäin
ympäri maailman.
Näin me mennään eteenpäin,
silti sua rakastan
kuin silloin vintillä mummolan lemmittiin,
kuunneltiin Hectorii, itkettiin Lennonii.
3. Istun pianon ääreen vielä:
laulan sulle viime terveiset.
Mun pitäis olla jo rautatiellä,
renkuttaa laulut kepeät.
Meidän jätettävä on
kaikki laulut entiset.
Meidän jätettävä on
onnenpäivät kiimaiset.
Meidän vintti purettiin, mummos kun kuoli pois,
syöpä vei, ei ei ei, nyt mä meen, heipä hei!
4. En tiedä tulevaisuudesta mitään,
lauluiksi surut puserran.
Mut jostakin nuo tuulet tulee,
rannikoilta uuden Euroopan.
Minun lähdettävä on
nummille Irlannin.
Minun lähdettävä on -
löydän Aran-saaretkin.
Jos joskus kohdataan, lauletaan, nauretaan,
itketään, kierretään eteenpäin elämää.
Hellään maailmaan
Säv. ja san. Petri Kontro
Hellään maailmaan
1. Lähde kanssani,
lähde kanssani hellään maailmaan
Lähde kanssani,
lähde kanssani taakse taivaan.
2. Tule nukkumaan,
tule nukkumaan minun syliin.
Tule nukkumaan,
tule nukkumaan pilvikyliin.
3. Lähde kanssani,
lähde kanssani sateenkaareen.
Lähde kanssani,
lähde kanssani silkkisaareen.
4. Tule itkemään,
tule itkemään kylmyyttämme.
Tule itkemään,
tule itkemään rakkauttamme.
5. Lähde kanssani,
lähde kanssani hellään maailmaan
Lähde kanssani,
lähde kanssani taakse taivaan.
Aurinkokuningas
Säv. ja san. Petri Kontro
Aurinkokuningas
1. Jos aurinko sekoaisi, niin kaikki iloitsis,
se unohtais nukkua ja loistais aina vaan.
Jos minä sekoaisin, niin kaikki kääntyis pois:
ne unohtaisi minut ja sulkis hoitolaan.
2. Kun ihmiset ottaa aurinkoa uimarannalla,
ne sanoo että hauskaa on ja polttaa nahkansa.
Mut kuinka ne antaa auringon olla vapaana?
Kas, sehän on taivaalla aina alasti!
Nyt sinä kysyt multa: mä miksi laulelen?
Miksi päätä hakkaan seinään, lahjaton?
Yksi syy kai on mä miksi hourailen:
tahdon olla aurinko - aina alaston!
3. Kun kysyn ihmisiltä: mitä kuuluu, hei,
niin vastaukset ovat ympäripyöreät.
Ei kukaan sano, että suju oikein ei
tai että olen onnellinen, melkein repeän!
4. Mä puhelimeen vastaan mitä haluan:
sanon: "Kuolema" tai sanon: "Aurinko" -
mun nimeni on aivan mikä tahansa
ja kun rakkaani tulee, mä olen "Kuutamo".
Mut mitä tästä jää, kun vuodet kuluu pois?
Paljon tavaraa tää sukupolvi sai.
Mitä niillä teen, kun laulaa minä voin -
kiinnosta ei mua harmaa maanantai.
5. Ei ole helppoo olla hauska toisinaan:
mä tahdon olla hyvin asiallinen.
Ois hienoo kyllä saada toiset nauramaan,
mut turvallista on olla jäykän hymytön.
6. Ja jokaisessa asuu Marx-veljekset:
taskuista voi löytää ihan mitä vaan!
Nyt apuun kutsun tänne Marx-veljekset -
sokeet oppii näkemään, harpot puhumaan!
Mut mitä tästä jää, kun vuodet kuluu pois?
Sukupolveni kun väsyy elämään?
Nostalgiaa silloin nää laulut olla vois -
kunpa voisin jäädä niihin elämään.
7. Mä lailla Ikaroksen lennän aurinkoon,
siipeni on laulut kömpelöt.
En tiedä miksi tänne tullut mä oon,
mut aion syödä täällä kaikki hyytelöt!
8. Ja sitten kun mä saavun sille rannalle,
missä Kuolema haastaa shakkiotteluun,
niin tyynin mielin astun meren sannalle:
elänyt olen lailla auringon!
Ja sinä kysyit multa: mä miksi laulelen?
Miksi päätä hakkaan seinään, lahjaton?
Tässä on siis vastaus, mä miksi hourailen:
tahdon olla aurinko - aina alaston!
Tähdet lähestyy
Säv. Visa Suonpää ja Petri Kontro, San. Visa Suonpää, sov. Petri Kontro, laulaa Kati Pitkänen
Kampaamossa
Säv. ja san. Petri Kontro
Lähellä
Säv. ja san. Petri Kontro
Emme tienneet tietenkään
Emme tienneet tietenkään
1. Se oli ensisuudelma
tähtitaivas kattona,
kun sydämemme yhteen löivät niin.
Emme tienneet tietenkään,
päästyämme lämpimään,
että kaikki päättyis tuuliin hyytäviin.
2. Se oli aikaa nuoruuden,
aikaa suurten toiveitten,
kun auki saatiin kirja elämän.
Emme tienneet tietenkään,
ettei pääse näkemään
ihminen kuin onnen ohikiitävän.
3 Se oli uuden ujoutta,
hetket herkkää iloa,
kun selasimme kirjaa rakkauden.
Emme tienneet tietenkään,
että valo pimeään
syttyi hetkeksi vain vuoksi haaveitten.
4. Se oli tähdenlento vain,
silti paljon sulta sain -
sen kertoo päiväkirjan sivut mun.
Emme tienneet tietenkään,
että pääsee näkemään
ihminen vain harhaa oman haaveilun.
Tämä laulu olkoon kiitokseni mun.
San. Petri Kontro
Taivas puhtaansininen
Taivas puhtaansininen
1. On taivas puhtaansininen
ja rannaton kuin avaruus.
Se kirkkaudellaan huimaten
on suunnaton salaisuus.
Joka päivä saa tulla ihminen
paikalleen katedraaliin.
Sen ovea ei tarvitse avata
eikä etsiä penkkiään.
2. Tuo taivas puhtaansininen
on kirkko kaiken antajan.
Se kaartuu lailla holvien
ja suo suojan vahvimman.
Joka päivä...
3 .Jos taivaan puhtaansinisen
vain huomaisin kun harhailen,
niin jälkeen myrskypilvien
pois kuivuis vuo kyynelten.
Joka päivä...
4. On taivas puhtaansininen,
kun tulee eteen matkan pää.
Vaan urkupillit tuulien
nuo rakkautta soimaan jää.
Joka päivä...
San. Petri Kontro
Riemu tullut on rintaani
Riemu tullut on rintaani
1. Talvi on jo kohta mennyt,
huoneeseeni jää mä en nyt:
tahdon juosta teillä jäisillä.
Virkoaa nyt suu ja kieli,
kahleet murtuu, kukkii mieli -
horkka on kuin heikkopäisillä!
Riemu tullut on rintaani,
riisun lumiset kintaani -
liityn banaaninlastaajiin!
Tanssin alasti pellolla,
soitan virsiä sellolla -
laulan puhelinvastaajiin!
2. Silmät puhkee otsaluuhun,
korvat tahtoo lentää kuuhun,
suusta suollan saunamakkaraa.
Heitän hiiteen paavin pannan,
suukon sulle pyllyyn annan -
pistän poskeen päivänkakkaraa!
Riemu tullut on...
3. Pompin pitkin pientareita,
popsin laskunriekaleita,
tv-ruutuun tikkaa heittelen.
Kevät avaa kaikki aistit,
vartaisiinsa lentää paistit -
lumiukon nenää keittelen!
Riemu tullut on...
San. Petri Kontro
Laulu ystävilleni
Laulu ystävilleni
1. Ystävilleni laulan tän viisun:
teitä harvoja on, siispä kuunnelkaa tää.
Tyhjät sanat nyt yltäni riisun:
katsotaan mitä jäljelle jää.
Kauan itsellein elänyt olen mä vain,
yksin iloinnut, kantanut myös surujain.
Ovet sulkenut edessä ystävien -
minä ymmärrän viimein sen.
Laineita laulussa suuressa oomme:
kimmellys meistä vain jäljelle jää.
Ystävät vaikuttaa voi kohtaloomme,
kun ulapalla on myrskyävää.
2. Ihmislapsi on niin orpo yksin:
reitti edessään on täysin tuntematon.
Moni harhailee vain käsityksin,
jotka yksinään laatinut on.
Mutta aava on laaja ja niin oikukas,
ettei yksikään voi olla sen valtias.
Siksi viimeinkin käteesi tartun mä näin -
tule vierellein, ystäväin.
Laineita laulussa...
3. Ystävilleni laulan siis laulun:
he kuin majakat matkaani valaisevat.
On kuin mieleeni maalaisin taulun,
muistan hetkemme niin ihanat.
Aika tullut on maihin nyt rantautua,
enää en jaksa kohdata mä kareja.
Sielu avautuu seurassa ystävien -
minä ymmärrän viimein sen.
Laineita laulussa...
San. Petri Kontro
Elämä kuin unelma
Elämä kuin unelma
1. Mä saan veneen rantaveteen,
kun aurinko noussut on juuri.
Niin hohtavat pilvien purjeet
ja aukeaa mieleni muuri:
kuin ois päivä tää ensimmäinen,
kun silmäni nähdä saavat.
Niin puhtaana kaikkeus hehkuu
ja lievittyy sieluni haavat.
On elämä kuin unelma
ja jokaisella ainoa.
Olen onnellinen päivistäin
ja siksi teille laulan näin.
2. Käyn soutamaan järven selkää
ja nään siellä myös veneen toisen.
Kun voimistan airojen loiskeen,
niin keulani saavuttaa voi sen.
Näin kumppanin löytänyt olen
ja kiitosta säkeet soivat.
Käy aurinko kultaista tietään
ja murheet pois lientyä voivat.
On elämä kuin unelma...
3. Niin saavumme vastarantaan
ja lintujen kuoro nyt helää.
On aikamme lähteä kerran,
vaan autuas aina on elää.
Me taimen nyt laitamme multaan
ja hiljalleen päivä vaipuu -
vaan kerran tuo pienoinen taimi
on puu joka tuulessa taipuu.
On elämä kuin unelma...
San. Petri Kontro
En tiennyt että täällä kuollaan
En tiennyt että täällä kuollaan
1. Lapseksi synnyin mä maailmaan,
lapsena täällä nyt laulan vaan.
Aikuiset kertoneet on kauheita:
on kuulemma semmoinen kuin Kuolema.
Viikatteella niittää se jokaiikan pois,
kuin ei ketään koskaan ollutkaan ois.
Kalmaisen kohtalonsa ken välttää vois?
En tiennyt että täällä kuollaan!
2. Lapseksi synnyin mä maailmaan,
aikuisten touhuja mietin vaan:
juodaan ja poltetaan ja narkataan
ja aina vain vihataan ja taistellaan.
Viikatteella pois lähtee päihdeongelma,
Valhallassa tuskin on pommeja.
Kalmainen kohtalo on mun huolena -
en tiennyt että täällä kuollaan!
3. Lapseksi synnyin mä maailmaan,
siis kuningasajatuksen saan:
poistanpa maailmasta Kuoleman,
kun Kuoleman kuolleeksi nyt julistan!
Viikatteensa ruostua sateessa nyt saa,
vainajia vaille jää kirkkomaa!
Kalmainen kohtalo on historiaa:
nyt vain me tikkareita nuollaan!
Ja rakkauden kultaa... vuollaan!
San. Petri Kontro
Terijoen auringonnousu
Terijoen auringonnousu
1. Oletko ihaillut auringonnousua
Terijoen hiekoilla kulkien?
Ihmiset heräävät, eväitä kantavat,
astuvat rannalle rakkauden.
Katso Kannaksen kauneinta rantaa!
Se nähnyt on iloja suuria.
Kun astut sen kultaista santaa,
saat kuunnella riemujen soittoa.
2. Oletko ihaillut auringonnousua
Terijoen hiekoilla haaveillen?
Ihmiset heräävät, täyttyvät rantamat
hauraista haaveista nuoruuden.
Katso Kannaksen kauneinta rantaa!
Se nähnyt on iloja suuria.
Myös tunnelman tumman se antaa -
se kuullut on surunkin soittoa.
3. Oletko ihaillut auringonnousua
Terijoen hiekkoja muistellen?
Ihmiset heräävät, suudelman antavat -
muistatko kesän sen, viimeisen?
Katso Kannaksen kauneinta rantaa!
Se nähnyt on iloja suuria.
Ne muistot sua huomiseen kantaa,
kun muistat sen aamunkoittoa.
San. Petri Kontro
The candle and the sea
The candle and the sea
1. I am all alone here in the night, just a sparkling fire brings me light. For a while some afterglow has stayed but my magic moment has to fade...
Why gamble?
Why challenge destiny?
For how could I be dancing when rhythm isn't there? How could someone touch without love and without care? How could I feel joy if there's not a trace of light? Could I really. kiss you when nothing seems allright and sing you, I love you so...
2. I have made a boat of finest bark, it will sail the oceans through the dark for I put a candle in its bow that will last whenever winds will blow.
Why gamble?
Why challenge destiny?
For how could I wake up if my morning isn't there? How could someone sleep without dreams to keep and share? How could I feel happy without the taste of pain? Can soul be free if it's shackled with a chain and sing you, I love you...
3. When I saw my boat turn upside-down I could feel my hopes and wishes drown... Still my candle burns forever bright across seas and through my darkest night!
Why gamble?
Why challenge destiny?
But someday I will dance although rhythm isn't there, one day I will touch you with love and tender care, one day I'll feel joy even when there is no light, one day I will kiss you and all will seem so right... and sing you, I love you...
Original lyrics: Petri Kontro
English lyrics: Barbara Helsingius
Sinua tahdon koskettaa
Sinua tahdon koskettaa
1. Sinua tahdon koskettaa,
hyväillä aivan hellästi.
Sinua tahdon koskettaa,
hyväillä illat aamuiksi.
Koskettaa tahdon maailmaa,
tuntea liikkeet mannerten.
Koskettaa tahdon maailmaa,
herätä riemuun rakkauden.
2. Kuunnella tahdon tuulia,
matkustaa päälle pilvien.
Kuunnella tahdon taivasta,
lennellä lailla lintujen.
Kuunnella tahdon aikoja,
seilata merta tunteitten.
Kuunnella tahdon vuosia,
jotka pois raastaa nuoruuden.
3. Rakastaa tahdon taivasta,
kiillottaa tähdet kirkkaiksi.
Rakastaa tahdon lintuja,
lauluni olkoot siipeni.
Rakastaa tahdon ukkosta,
sytyttää myrskylyhtyjä.
Rakastaa tahdon aaltoja,
tyrskyistä löytyy ystävä.
4. Koskettaa tahdon aamuja,
herätä suukkoon auringon.
Koskettaa tahdon vuosia,
niin lyhyt retki täällä on.
Koskettaa tahdon iltoja,
nuotion lämmön säilyttää.
Rakastaa tahdon taivasta,
tuokion kestää päivät nää.
5. Sinua tahdon koskettaa,
hyväillä aivan hellästi.
Sinua tahdon koskettaa,
hyväillä illat aamuiksi.
Koskettaa tahdon maailmaa,
tuntea liikkeet mannerten.
Koskettaa tahdon maailmaa,
herätä riemuun rakkauden.
San. Petri Kontro
Kevään odotus
Kevään odotus
1. On kevään odotusta täynnä maa:
ei pieni lumisade mitään haittaa.
Jo aurinko käy meille paistamaan
ja kohta kukat nousee loistossaan.
Mä rakkaan kanssa tämän kevään jaan -
jo linnut pesiänsä täällä laittaa!
2. On kevään odotusta täynnä maa:
ja aivan kohta jäidenlähtö alkaa.
Niin kaikki kukat nousee pälvistään,
mä niitä hiljaa ihailemaan jään.
Ja leskenlehti kohta nostaa pään -
on aika reippailun - siis nostan jalkaa!
3. On kevään odotusta täynnä maa:
on aika ulkoilun ja rakkaudenkin.
Kun rakastani halata mä saan,
niin sydän vaipuu hiljaa onnelaan.
On ihanaa kun synnyin maailmaan -
mä pidän lepotauon luona penkin!
4. On kevään odotusta täynnä maa:
nyt muuttolinnut saapuu etelästä.
Mä näen kurkiauran mahtavan
ja annan rakkaalleni suudelman.
Oon saanut maailman niin ihanan -
näin nautin rakkaan kanssa elämästä!
San. Petri Kontro
Talvisodan muisto
Talvisodan muisto
1. Kun koitti marraskuinen aamu,
niin silloin hyökkäs naapuri.
Jo hehkui punaisena taivas -
karjalaiset pakeni.
Tykit lauloi, pommikoneet lensi,
henki lähti monelta.
Ei aavistanut sitä kansa,
et loppuis kaikki ihana!
Muisto tuo talvisodan
sydämissä meillä on.
Ei uhrit unohdu nuo koskaan -
ei saa se toistua!
Muisto tuo talvisodan
sydämissä meillä on.
Ei uhrit unohdu nuo koskaan -
rakastamme Suomea!
2. Niin taisto raivos isänmaassa
ja tankit vyöryi Suomessa.
Niin Raatteentie ja Kollaanjoki
saivat nähdä hurmetta.
Helsinki ja Viipurikin kärsi,
pommisuojiin juostiin pois.
Ja sirpaleita lensi ilmaan -
ei kauheampaa olla vois!
Muisto tuo talvisodan...
3. Kun koitti maaliskuinen aamu,
niin viimein taisto taukosi.
Nuo hirvittävät rauhanehdot
kansa sitten kuunteli.
Menetettiin rakas Karjalamme,
Petsamo ja Hankokin.
Vaan itsenäisyys silti säilyi -
ja Suomi kesti ihanin!
Muisto tuo talvisodan...
Omistettu talvisodan uhreille
San. Petri Kontro
Omistettu talvisodan uhreille
Viipurin auringonnousu
Viipurin auringonnousu
1. On aurinko nyt noussut ylle rakkaan Viipurin
ja kaupunki nyt herää unestansa.
On tämä kesäaamu varmaan kaikkein ihanin
ja linnut laulaa aivan onnessansa.
Nyt nousu auringon
taas kultaa Viipurin -
ja pikkuhiljaa herää koko kansa!
2. Nyt Kauppatorille jo alkaa tulla väkeä,
on siellä mansikoita, rinkeleitä.
Niin vilkkaana käy siellä kuhina ja elämä,
ei asukkaat nyt iloansa peitä.
Nyt nousu auringon
taas kultaa Viipurin -
siis kuulijani, surut pois jo heitä!
3. On Torkkelilla ihanaa nyt aamu aloittaa,
saa kuulla päivän iskelmiä siellä.
Saa siellä syödä iloisena vaikka piirakkaa,
ei kukaan niitä herkkuja kai kiellä.
Nyt nousu auringon
taas kultaa Viipurin -
ei mikään este ole onnen tiellä!
(instrumentaaliosa)
4. On aurinko nyt noussut ylle rakkaan Viipurin,
ei kukaan huomispäivästä voi tietää.
On myrskypilvet kohta yllä uljaan kaupungin,
saa sodan uhkaa Viipurimme sietää.
Nyt nousu auringon
taas kultaa Viipurin -
nyt onnellisiin päiviin laulu vie tää!
ç
Omistettu Inguliinilleni (Rakovalkealla vähän varioiden)
Kesäilta Tampereella
Kesäilta Tampereella
1. On kesäilta Tampereella nyt
ja Tillikka jo avaa oviansa.
Myös Laternaan mä astua nyt saan,
käy siellä kansalaiset juhlimaan.
Näin ystävien kanssa illan jaan -
nääs, siellä riemuita saa koko kansa!
2. Myös teatterit nuo avaa oviaan:
saa monet kuuluisuudet nähdä siellä.
On Tampereeni kuulu taiteistaan,
sen illassa mä seikkailla nyt saan.
On Tampereeni helmi isänmaan -
saa siellä kapakoissa viskit niellä!
3. On upeata Näsinneulassa:
nääs, koko kaupunkini näen sieltä.
Nuo maisemat nyt huikaisevat niin,
mun silmät melkein peittyy kyyneliin.
Saan tutustua myöskin neitosiin -
ei vailla lempeä oo missään mieltä!
4. On kesäilta Tampereella nyt
ja Laikun lavalla nyt laulu raikuu.
Mä menen sinne mukaan juhlimaan,
kun Tampereeni tarjoo parastaan.
Mä toisten kanssa onneni nyt jaan -
nääs, Tampereeni riemusta nyt kaikuu!
Omistettu Jukalle
San. Petri Kontro
Omistettu Jukalle
Karjala
Karjala
1. Karjala on multa kauas jäänyt:
ikuisesti muistan Viipurin.
Kaipausta täynnä onhan pää nyt,
päivät vietän kaihon kyynelin.
Vainolainen ryöstänyt on maani,
meni Kannas, Laatokkakin tuo.
Ikuisesti muistan Karjalaani -
muistot lämpöänsä mulle suo!
2. Karjala on kauas multa mennyt:
enää ei soi kellot Valamon.
Niiden vuoksi minä itke en nyt,
kovimman sai seutu kohtalon.
Muistan myöskin Terijoen armaan
sekä aurinkoni Kannaksen.
Kerran sinne palata saan varmaan -
kuulla voin jo soinnut kannelten!
3. Karjala on kauas multa jäänyt:
milloin pääsen minä kodin luo?
Kaipausta täynnä onhan pää nyt,
muistot lämpöänsä mulle suo.
Pyöreässä tornissani kerran
toisten kanssa juhlia mie saan.
Onhan varmaan tahto Taivaanherran,
että pääsen kotiin Karjalaan!
San. Petri Kontro
Silmäsi
Silmäsi
1. Sun silmäsi mulle loistaa:
ne ruskeat, kauniit on.
Ei tuike tuo sammu koskaan,
ne tuottavat nautinnon.
Niin kauan oon ollut vailla
sun silmies tuiketta niin.
Ja yksin kulkenut tietäin
ja hukkunut vain unelmiin.
Ja yksin kulkenut tietäin
mä uniini niin suloisiin!
2. Sun silmäsi mulle loistaa:
ne sielusi peili on.
Ne nautinnon tuovat mulle
ja pääsen luo auringon.
Myös suudelmat kuumat muistan,
ne mielessäin ainiaan lie.
Ja hellät hyväilyt muistan,
niin lämmin on lempemme tie.
Ja hellät hyväilyt muistan -
ne luoksesi jälleen mut vie!
3. Sun silmäsi mulle loistaa:
ne ruskeat, kauniit on.
Vaan kerran tää kaikki päättyy,
se laki on kohtalon.
Sä silmäsi anna loistaa,
ne lämpöä päiviini tuo.
Et koskaan mennä saa luotain,
sä lempesi minulle suo.
Et koskaan mennä saa luotain -
siis rakkauden malja nyt juo!
27.1.2024
Omistettu Inguliinilleni
(Kesäpäivä Kangasalla vähän varioiden)
San. Petri Kontro
Omistettu Inguliinilleni
(Kesäpäivä Kangasalla vähän varioiden)
Rakkauden laulu
Rakkauden laulu
1. Nyt rakkauden laulu soikoon yli koko maan:
se sävelillään meille rauhan antaa.
Mä koko kaikkeuden rakastetun kanssa jaan,
käyn hänen kanssaan kohti onnenrantaa.
Soi laulu rakkauden
tää täysin ikuinen -
sen soinnut meidät uuteen aamuun kantaa!
2. Ei rakkauden laulu varmaan koskaan kuolla voi:
se sävelillään hellii sydäntämme.
Niin ihanasti lemmenlaulut sieluissamme soi
ja makealta maistuu elämämme.
Soi laulu rakkauden
tää täysin ikuinen -
nyt laulun kuulee myöskin ystävämme!
3. Ei ole mitään ihanampaa kuin on rakkaus:
sen voima kaikki huolet meiltä poistaa.
Niin upeasti sydämistä lähtee masennus
ja naamataulu alkaa jälleen loistaa.
Soi laulu rakkauden
tää täysin ikuinen -
mä tahdon suudelmamme jälleen toistaa!
4. Nyt rakkauden laulu soikoon yli koko maan:
vaan täältä onhan lähdettävä kerran.
Vaan sitä ennen pääsemme me kyllä onnelaan
ja sitten tullaan luokse Taivaanherran.
Soi laulu rakkauden
tää täysin ikuinen -
mä annan lempeäni hetken verran!
San. Petri Kontro
Laulu elämälle
Laulu elämälle
1. Laulu elämälle nyt tässä teille soikoon:
yhden kerran ihminen vain täällä elää saa.
Kaunista on olla nyt täällä taivaan alla -
mahtuu maailmaan kovin paljon ihanaa!
2. Laulu elämälle soi takaa mustan pilven:
huolia ja harmeja on elo pullollaan.
Laulaen ne lähtee ja kirkas päivä koittaa -
silloin pystyy riemustaan muille jakamaan!
3. Laulu elämälle soi viimeinkin nyt tässä:
minä tahdon rakkautta tuoda maailmaan.
Hymyn mulle suothan, sä rakas oma aarre -
koko kaikkeuden minä kanssas jakaa saan!
4. Laulu elämälle nyt tässä teille soikoon:
lapsiakin tahtoisin mä tehdä maailmaan.
Siispä saavu luokseni, sinä rakastettu -
kaipa viimeinkin minä suukon antaa saan?
San. Petri Kontro
Kyynelsilmin
Kyynelsilmin
1. Kyynelsilmin muistelen rakkautemme aikaa:
sinä olet lähtenyt mun luota kokonaan.
Pienen tovin kesti tuo meidän tarinamme -
muistoissani vain minä elellä nyt saan.
2. Kyynelsilmin muistelen ihania öitä:
vuoteessamme viihdyimme me joka päivä niin.
Mutta sinä lähdit mun luota kaukomaille -
nyt mä takerrun muistoihini suloisiin.
3. Kyynelsilmin muistelen meidän lempeämme:
kun me erosimme, lapset jäivät itkemään.
Hauras oli onnemme, jonka menetimme -
minä vajonnut olen synkkään pimeään.
4. Kyynelsilmin muistelen rakkautemme aikaa:
kerran ehkä palaat kaukomailta takaisin.
Siihen saakka laulan ja pianoani soitan -
kun sä palaat, niin alkaa aika ihanin.
Omistettu Inguliinillleni
(Heijastus vähän varioiden)
San. Petri Kontro
Omistettu Inguliinillleni
(Heijastus vähän varioiden)
Kun elää saan
Kun elää saan
1, Taivaankannen kirkkauden katseeni löytää.
Nyt kun aikaa on - olen sanaton.
Ilta-auringossa liehuu pilvien purjeet.
Kohta hämärtää. Mutta lämpö jää.
Käyn rannalle joutsenta katsomaan,
kun laskeutuu se järvelleen.
Näen edessäni maailman ihmeineen -
kiitos siis, kun elää saan.
2. Taivaankannen alla asuu ihmisen onni:
mistä saikaan hän silmän näkevän?
Ilta-auringossa hohtaa pilvien purjeet.
Kohta hämärtää. Mutta lämpö jää.
Jään rannalle joutsenta katsomaan,
kun tullut on se järvelleen.
Katson lumoutuen kultaiseen välkkeeseen -
kiitos siis, kun elää saan.
3. Taivaankannen alla elää ihmeistä suurin:
mistä maailman saimme kukkivan?
Ilta-auringossa hehkuu pilvien purjeet.
Päättyy päivä tää. Mutta taika jää.
Jään vaieten joutsenta katsomaan,
kun kohoaa se siivilleen.
Tuuli soittaa kanneltaan yöhön hiljaiseen -
kiitos siis, kun elää saan.
San. Petri Kontro
Ihanaa isänmaassa
Ihanaa isänmaassa
1. Ihanaa on isänmaassa olla:
kauniimpaa ei missään lie.
Sille laulan nautinnolla,
lapsuusmuistot sinne vie.
Metsät, järvet, saaristomme
mua houkuttelee laulamaan.
Suomenmaa on kohtalomme -
siitä kertoa nyt saan!
2. Ihanaa on isänmaassa täällä:
aurinko nyt paistaa saa.
Täällä viihdyn joka säällä,
täällä on niin mahtavaa.
Suomen kaupungit mä muistan:
Turun, Tampereen ja Helsingin.
Surut sielustani puistan -
tämä maa on mukavin!
3. Ihanaa on isänmaassa olla:
Suomen lunnaat kalliit on.
Täytän päivät auringolla,
enkä ole onneton.
Karjala on viety multa,
mutta paljon silti säilyikin.
Jumalaista hengen tulta
täynnä maa on ihanin!
4. Ihanaa on isänmaassa täällä:
kukoistaa tää kallis maa.
Täällä viihdyn joka säällä,
laulaa Suomelle nyt saa.
Aina hyvin voikoon maamme,
tämä seutu tuhatjärvien.
Sille nyt me laulaa saamme -
soikoon laulu pienoinen!
San. Petri Kontro
Turun linna
Turun linna
1. Kun töiden jälkeen viikonloppuisin mä rentoudun,
niin kahtasataa kaahaan kohti Turkuu.
Mut mikä mua manselaista sinne houkuttaa
ja minkä luokse sydän aina nurkuu?
Se Turun linna on, se Turun linna on -
se vuosisadat vahtinut on Auraa!
Se Turun linna on, se Turun linna on -
se ajan hampaalle vain aina nauraa!
2. Kun kapakoissa murheisiinsa toiset riehuvat,
mä rauhoitun ja istun luokse linnan.
Jo poikasena tarinansa ulkoo osasin
ja kanssaan vanhenin mä rintarinnan.
Se Turun linna on...
3. Tuo Turun linna ikuisuutta mulle edustaa:
sen muurit kestäneet on ajat vainon.
Se yltäkylläiset on nähnyt juhlat Juhanan
ja Katariina-prinsessankin kainon.
Se Turun linna on...
4. Se palopommin tielle jatkosodassamme jäi,
mut tonttu-ukko piitannut ei siitä.
Se restaurointityössä uuden uljaan ilmeen sai,
ei turistien vyöry sitä niitä!
Se Turun linna on, se Turun linna on -
se vuosisadat vahtinut on Auraa!
Se Turun linna on, se Turun linna on -
sen kanssa tahdon kuolemalle nauraa!
San. Petri Kontro
Seitsemäs sinetti
Seitsemäs sinetti
1. Mä katselen taas elokuvaa jota rakastan:
se kertoo ritarista keskiajan kuohuissa.
Hän palaa ristiretkeltä ja kohtaa narreja
ja shakkipeliin haastaa hänet itse Kuolema!
Oi ritari - sä turhaan pyydät Luojaa puhumaan:
hän sallii mustan surman sekä noitarovion.
Mut kulhollinen mansikoita sulle tarjotaan -
ne nauti sillä elämäsi kohta ohi on!
2. Sä katsot kulkuetta, joka ruoskii itseään
ja torjut aseenkantajasi laulut hilpeät.
Vaan narripariskunta Kuolemasta piittaa ei -
kun katsot heidän onneaan sä kaiken ymmärrät!
Oi ritari...
3. Mut yllättäin nyt luokses astuu julma Kuolema,
ei auta vaikka kaadat kaikki shakkinappulat.
Sä saatat narripariskunnan metsään turvaisaan -
niin jatkaa elämäänsä rakkauteensa uskovat!
Oi ritari...
Omistettu Ingmar Bergmanin
elokuvalle "Seitsemäs sinetti".
Ruotsi, 1956.
San. Petri Kontro
Omistettu Ingmar Bergmanin
elokuvalle ”Seitsemäs sinetti”.
Ruotsi, 1956.
Sana
Sana
1. Mä katselen taas elokuvaa, jota rakastan:
se kertoo maalaistalosta ja asukeista sen.
Sen isäntä on lahkolainen, poika seonnut
ja velipoika löytänyt on väärän rakkauden.
Oi Sana - aina kirkastat sä minun iltani:
sun loppukohtauksesi nostaa vedet silmiini.
Ku Inger nousee arkustansa uuteen elämään,
mun sydämeni pakahtuu taas lempifilmiini!
2. Nyt nousee hullu Johannes tuon dyynin harjalle
ja saarnaa rannan heinille ja meren aavalle.
Hän pystyis herättämään Ingerin taas elämään,
mut ylösnousemus on vieras kirkon kaavalle!
Oi Sana...
3. Kun kellot soivat surujuhlaa kuolleen Ingerin,
niin eri lahkot löytävätkin toinen toisensa.
Nyt velipojan rakkaudelle lupa annetaan
ja Johanneksen rukoilusta herää vainaja!
Oi Sana...
Omistettu Carl Theodor Dreyerin
elokuvalle Sana.
Tanska, 1955.
San. Petri Kontro
Omistettu Carl Theodor Dreyerin
elokuvalle Sana.
Tanska, 1955.
Suuri illuusio
Suuri illuusio
1. Mä katselen taas elokuvaa, jota rakastan:
se kertoo ensimmäisen maailmansodan ajoista.
Kun joukko Ranskan sotilaita joutuu vangeiksi,
he huomaavat: ei ystävyyskään riipu rajoista!
On suurta illuusiota kaikki mikä erottaa:
niin rajat, yhteiskuntaluokat, maailmansotakin.
Kun Marechal nyt saksalaiseen naiseen rakastuu,
hän huomaa että lempi se on vasta jotakin!
2. Ja kapteeni von Rauffenstein vain kukkaa kastelee,
hän tietää aateliston vallan viimein murtuvan.
Kun linnakkeet ne päivän mittaan vaihtaa valtaajaa,
jo huomataankin sotahalun hiljaa turtuvan!
On suurta illuusiota...
3. Kun sotilaat nuo maalaistaloon viimein pakenee,
he vihollisen kanssa viettävätkin joulua!
Niin haihtuu viime illuusiotkin maiden rajoista,
mut ihmiskunta vieläkin käy tätä koulua!
On suurta illuusiota...
Omistettu Jean Renoirin
elokuvalle "Suuri illuusio".
Ranska, 1937.
San. Petri Kontro
Omistettu Jean Renoirin
elokuvalle ”Suuri illuusio”.
Ranska, 1937.
Laiturilla
Laiturilla
1. Mä laiturilla istuin kerran yksinäin
ja varovasti katsoin aurinkoa päin:
se lämmön mulle soi - ja herkän mielen toi.
Mä siihen jäin vain ihmeissäin.
2. Mä alla laiturin näin pienen ahvenen,
se kaislikossa pärjäs kanssa haukien.
Se löysi kumppanin - ja katos aaltoihin.
Mä yksin jäin vain ihmeissäin.
3. Mä kauniit hetket löysin takaa vuosien,
myös monet muistot nousi edesmenneiden.
Taas muistin ystävän - niin nuoren, hilpeän -
mut yksin jäin vain ihmeissäin.
4. Mä muistin nuoruuden ja pilvilinnat sen:
oi, kaukana niin oli aika vanhuuden.
Mut vaikka vanhenen, niin silti haaveilen -
ja yksinäin oon ihmeissäin.
5. Mä rakkaan aurinkoni näin jo laskevan
ja säteet kultasivat taivaan avaran.
On unta maailmain - sen lahjakseni sain -
mut ystäväin: oon ihmeissäin.
6. Ei merkitystä ole ikävuosillain:
mä aarteekseni elämäni ainoon sain.
Kun aika mennä on, en ole onneton:
mä kaiken näin - mut ihmeissäin.
San. Petri Kontro
Pieni poukama
Pieni poukama
1. Nyt sydänkesän vehreydessä puistoon pyöräilen
ja kasvoillani tunnen suvituulen.
Mä liu´un ohi koivupuiden aistit aueten
ja rannalta jo lasten äänet kuulen.
Pieni poukama eessäni aukeaa,
täältä löytää voin montakin tuttavaa.
Mä joka kesä tunnen täällä saman lumouksen -
pieni poukama on kuin elämämme.
2. On tuttavaa ja ystävää ja rakastettukin,
saan kuulla kuulumiset monenmoiset.
On konkursseja tehty, erottukin kyynelin,
vaan sillä välin ylenneet on toiset.
Pieni poukama täynnä on elämää:
armas aurinko huolemme häivyttää.
Mä eläytyä tahdon iloihin ja suruihin -
pieni poukama on kuin elämämme.
3. Mä rakkaimpani viereen pyyhkeen päälle asetun
ja melkein uneen vaivun lämpimässä.
Jäi viimein taakse turhauttavat vuodet harhailun:
on elämä ja aurinkoni tässä.
Pieni poukama kalliorantoineen
valaa uskoa maailman kauneuteen.
Mä joka kesä poukamassain iloon havahdun -
pieni poukama on kuin elämämme.
4. Jo pilvi peittää auringon ja saadaan sadetta,
mä meren yllä sateenkaaren huomaan.
Mun rakkaimpani kertoo olevansa raskaana -
en hetkeen pysty sanaa julkituomaan.
Pieni poukama puistikon vierellä:
siellä suurta on haurainkin elämä.
On joka hetki ihmiselle niin kuin suudelma -
pieni poukama on kuin elämämme.
San. Petri Kontro
Huominen
Huominen
1. Älä pelkää, älä pelkää,
vaikka lähden huomenna.
Älä pelkää, älä pelkää,
vielä voimme suudella.
Tiedän kyllä, tiedän kyllä,
että tunnen ikävää.
Tiedän kyllä, tiedän kyllä -
kauniit muistot meille jää.
Meidän rakkautemme palo
- tuo tunne herkkä, jalo -
on välillämme ainiaan.
Mihin tahansa mä kuljen,
nuo muistot sieluun suljen -
ne sydämen saa laulamaan.
2. Älä itke, älä itke,
vielä joskus kohdataan.
Älä itke, älä itke,
sitten jälleen suudellaan.
Olet aina, olet aina
minun pieni kultasein.
Olet aina, olet aina
minun ensirakkautein.
Meidän rakkautemme palo...
(instrumentaaliosa)
Meidän rakkautemme palo...
San. Petri Kontro
Sälekaihtimen läpi
Sälekaihtimen läpi
1. Aamuisin minuun sattuu niin:
en viereltäs herääkään.
Aurinkoa mä kestä en,
asuntooni jään pimeään.
Sinä lähtenyt olet kauas,
koskaan palata voi sä et.
Sälekaihtimen läpi näen
pilvet suruharsoiset.
2. Päivisin minuun sattuu niin:
on asunto hiljainen.
Kuvas pöydältä katselee,
sitä katsoa kestä en.
Sinä lähtenyt olet sinne,
mistä palaa ei ainutkaan.
Sälekaihtimen läpi näen
miten syksy mustaa maan.
Rakastan sinua aina,
missä ikinä lienetkin.
Merten raivo ja vuorten rauha
minun kaipuutani julistavat!
3. Iltaisin minuun sattuu niin:
kun kynttilän sytytän.
Hiljaisuutta vain kuuntelen,
menetykseni ymmärrän.
Vaikka lähtenyt olet kauas,
sydämestäni lähde et.
Sälekaihtimen läpi näen
taivaan tähdet tuhannet.
Rakastan sinua aina...
Rakastan sinua aina...
Rakastan sinua aina...
San. Petri Kontro
Joulu saapunut on
Joulu saapunut on
JOULU SAAPUNUT ON
1. Joulu saapui viimein Suomenmaahan:
sitä kauan odotettiin niin.
Vuosi entinen nyt tulee loppuun,
päästään viimein aaton tunnelmiin.
Luojan lapsi syntynyt on meille,
häntä kauan odottaa mä sain.
Kiitoslaulu raikuu enkeleille -
joulukuusen minäkin jo hain!
2. Joulu saapui viimein Suomenmaahan:
tienoot täyttää lumi valkoinen.
Pukki Korvatunturilta lähtee,
kuuluu helke kilikellojen.
Lapset laulaa kohta riemuissansa,
lahjat antaa joulupukki tuo.
Iloitsee nyt koko Suomen kansa -
joulun onni saapunut on luo!
3. Joulu saapui viimein Suomenmaahan:
myöskin vainajia muistetaan.
Syttyy kynttilät nyt kalmistoissa,
juhla pääsee viimein alkamaan.
Kellonsoitto huumaa meidän päämme,
jouluaatto saapunut on tää.
Riemukkaisiin tunnelmiin me jäämme -
kauniit muistot joulustamme jää!
San. Petri Kontro
Vala äidille
Vala äidille
Oi äiti - sulle kiitostani laulan,
kun minut kerran kohdussasi valoit!
Ja ruokkia sä heti mua aloit,
kun kuulit rääkäisyn sä kiljukaulan.
Niin sylissäsi nuorukaiseks vartuin
ja omaan pesään helmoistasi lensin.
Mut kurjaan eloon lankesin mä ensin
kera tulilienten, uhkapelein, nartuin.
Oi äiti - paheen teillä vielä onnun:
mä heikko olen, mutta sulle vannon,
et vanhuuspäivinäsi sua hoivaan!
Näin vannon kautta taivaan, kiven, kannon,
et vaikka huudan nyt mä sulle: "Moi vaan",
niin kyynelsilmin löydän kotikonnun.
San. Petri Kontro
Tampereen laulu
Tampereen laulu
Soi laulu tää Tampereen:
sinne kaipaan yhä uudelleen.
Tillikkaan ja Laternaan kun vie
mun onnellinen tie!
Soi laulu tää Mansen nyt:
kapakoitaan sinä hämmästyt.
Ohranjyvä kutsuu meitä vaan
nyt viimein juhlimaan!
1. Nuorena mä sinne löysin,
syliin Tampereeni mun.
Manse vangitsi mut köysin,
alkoi aika seikkailun.
Kapakoista kapakoihin
alkoi mulla pitkä tie.
Yhä kaipaan päiviin noihin,
parempaa ei missään lie!
Soi laulu tää...
2. Keski-ikäisenä tälleen
tulen Tampereeni luo.
Sieltä onnen löydän jälleen,
siispä kanssain malja juo.
Viski piristää mun mieltä,
Näsinneulaan haluan.
Uljaat näkymät on sieltä,
Tamperetta rakastan!
Soi laulu tää...
San. Petri Kontro
Miten
Miten
1. Mä miten elämäni käyttäisin?
Se onhan lyhyt mutta kallis mulle.
Ei ole mulla toista elämää,
mä siksi tunnen suurta ikävää.
Ei minustakaan tänne paljon jää -
jää ainakin tää kaunis laulu sulle!
2. Mä miten elämäni käyttäisin?
En ainakaan mä tahdo juopotella.
Se tie vei multa monta ystävää,
vain kauniit muistot heistä tänne jää.
Nyt alan viimein kaiken käsittää -
ei rajaa ole elon kauneudella!
3. Mä miten elämäni käyttäisin?
Mä tahdon tänne monta lasta saada.
Vaan mahdotonta toista löytää on,
oon saanut yksinäisen kohtalon.
Vaan ehkä joskus löydän auringon -
ei mustat mietteet mua maahan kaada!
4. Mä miten elämäni käyttäisin?
Se onhan lyhyt mutta kaunis mulle.
On vaihtoehtoja kai tuhansin,
mä niitä illoin mietin kyynelin.
Oi, milloin alkaa aika ihanin?
Siis lähde kanssani nyt seikkailulle!
San. Petri Kontro
Katson silmiin sinisiin
Katson silmiin sinisiin
1. Mä katson silmiisi nyt sinisiin:
ne tuikkeellansa ilon mulle tuottaa.
Ei ole mitään sua kauniimpaa,
on sylissäsi mulla mukavaa.
Oi, milloin suudella taas sua saa?
Kai rakkauteesi voin mä aina luottaa?
2. Mä katson silmiisi nyt sinisiin:
mä liian kauan kiersin kapakoita.
Vain murheita mä niistä mukaan sain,
kun liikaa kallistelin maljojain.
Nyt olen onnellinen kanssas vain -
ei mikään rakkautemme voimaa voita!
3. Mä katson silmiisi nyt sinisiin:
mä tahdon kanssas lapsiakin saada.
Sä olet iältäsi sopivin,
sun luonas alkaa aika ihanin.
On upeaa kun sinut kohtasin -
ei meidän onneamme mikään kaada!
San. Petri Kontro
2.5.2024 Omistettu Hannalle
Toukokuu
Toukokuu
1. On tullut toukokuu taas suloinen
ja muuttolinnut palaa etelästä.
Mä suutelen mun omaa rakastain,
mä hältä kaiken rakkautensa sain.
Ei mikään uhata voi onneain -
mä nautin ihanasta elämästä!
2. On tullut toukokuu taas suloinen
ja linnut laulelevat metsissämme.
Nyt koko luomakunta herää vaan,
käy rakas aurinkomme paistamaan.
Mä hienon aamun rakkaan kanssa jaan -
on meillä käsissämme elämämme!
3. On tullut toukokuu taas suloinen
ja kohta lehtiverhon saavat koivut.
On kesän odotusta täynnä maa
ja rakkaan huulet kohta suukon saa.
Mä katson maailmaamme kukkivaa -
oi rakas, talvestamme kanssain toivut!
San. Petri Kontro
4.5.2024 Omistettu Hannalle
Tule luo
Tule luo
1. Tule luo ja ota minut syliin,
liian kauan yksin ollut oon.
Kyllästyin mä maailmamme kyliin,
nyt mä tahdon päästä aurinkoon.
Tule luo, on lyhyt matka meillä,
rakkautta täällä tarvitaan.
Kaunis kulkea on lemmen teillä -
sydän silloin sykkii onneaan!
2. Tule luo, en kestä yksin olla,
kapakoista en mä seuraa saa.
Tahdo en mä olla hunningolla,
selvinpäin on aina ihanaa.
Tule luo ja anna kätes mulle,
liikaa ei oo ystäviä niin.
Kanssain lähde siis sä seikkailulle -
ihastumme elon ihmeisiin!
3. Tule luo, mä tahdon lapsen saada,
kanssasi se mahdollista on.
Lisää limpparia mulle kaada,
lapsia me oomme auringon.
Tule luo ja rakkautesi anna,
loppuun asti kaksin kuljetaan.
Siispä riemunviittaa aina kanna -
kanssas kaikkeuden jakaa saan!
San. Petri Kontro
9.5.2024 Omistettu Hannalle
Äidille
Äidille
1. Kauan sitten kohdussasi mua kannoit niin:
sitten minä synnyin maailmamme tuulosiin.
Kiitostani laulan sulle,
olet rakas äiti mulle -
onnellisena mä katson päiviin tuleviin.
2. Muistelen nyt lapsuusaikaa kovin ihanaa:
kyyneleet taas silmäkulmiani kostuttaa.
Lämmin oli sinun käsi,
minä vartuin sylissäsi -
nyt saa kuulla kiitostani taivas sekä maa.
3. Nuorena mä sitten paheen teille katosin:
kapakasta toiseen minä silloin harhailin.
Mulle tuli suuri hätä,
eihän äiti mua jätä -
täytin sitten toiveesi ja oon nyt raitiskin.
4. Keski-ikäisenä tässä sulle laulelen:
olet rakas äiti mulle, aarre aarteiden.
Rakkauteni sulle annan,
pahan päivän yli kannan -
olethan sä kallis mulle - ihme ihmeitten.
5. Nyt sä olet kovin vanha mutta rakas niin:
kiitokseni laitan näihin pieniin säveliin.
Olet oiva äiti mulle,
tässä soi nyt laulu sulle -
toivon että vastaat näihin minun kiitoksiin.
San. Petri Kontro
12.5.2024 Omistettu äidilleni
Sinä vain
Sinä vain
1. Sinä vain voit onnen mulle tuoda,
hellyydelläs mua lohduttaa.
Rakkautein mä tahdon sulle suoda,
kanssas käydä kohti onnelaa.
Sinun lempesi on pysyväistä,
nautinnon se aina mulle tuo.
Minä saan jo unelmoida häistä -
liitollemme kansa maljan juo!
2. Sinä vain voit minut riemuun viedä,
tulos lemmestämme lapsi on.
Ihanampaa naista en mä tiedä,
suloisen oon saanut kohtalon.
Tuskin koskaan luotasi mä lähden,
ikuisesti sua rakastan.
Minä löytänyt oon onnen tähden -
viimein löysin naisen upean!
3. Sinä vain oot minun ikuisesti,
sua liian kauan odotin.
Sinun rakkautesi tuhon esti,
alkoi aika kaikkein iloisin.
Mikään ei nyt onneamme uhkaa,
mehän loppuun asti lemmitään.
Kerran oomme multaa sekä tuhkaa -
mutta nyt mä uskon elämään!
San. Petri Kontro
14.5.2024 Omistettu Hannalle
Aurinkolaulu
Aurinkolaulu
1. Aurinko nousee nyt paistamaan,
mahtava päivä koittaa.
Ihana on kesäaamu,
joka kaikki murheeni voittaa.
Talven valta murtuu pois
ja sydän riemun soittaa!
Satakielet sekä käetkin
vienosti laulavat mulle.
Jumalainen joutsen laskeutuu,
laulaa oodin sulle.
Lempeä täynnä on aamu tää,
aurinko kaiken kultaa.
Yhden kerran elää saamme,
sitten oomme multaa!
2. Aurinko nousee nyt paistamaan,
lintujen laulu helkkää.
Sylisi on lämpöinen,
se tuottaa mulle onnea pelkkää.
Vaiti ihailemaan jään nyt
joutsenta ja telkkää!
Tämä päivä mieltä lämmittää,
kaukana on talven valta.
Kanssasi mä kaikkeuden jaan,
tuntuu ihanalta.
Siis laulan lauluni auringon,
kantele riemun tuottaa.
Upea on kesäaamu,
onneeni voin luottaa!
San. Petri Kontro
19.5.2024 Omistettu Hannalle
Miksi
Miksi
1 Yksin mä astelen piennarta pitkin,
oot kauas lähtenyt luotani pois.
Varmasti liiaksi taas minä itkin,
ei ainutkaan mua auttaa nyt vois.
//: Miksi sä lähtenyt oot minun luota?
Kauas vei tiesi sun pois aurinkoon.
Liiaksi oon minä itkenyt tuota -
en tahdo tyytyä mä mun kohtaloon! : //
2 Monta on siitä jo vuosia mennyt,
kun sinä pois lähdit niin yllättäin.
Kuitenkaan kyyneliin vaivu mä en nyt,
kaipaamaan jäin sua mun ystäväin.
//: Miksi on ihminen niin yksinäinen?
Rakkautta mahdoton kai löytää on.
Mun sydän ei ole kylmä tai jäinen -
kerran se ehkä löytää taas auringon! : //
San. Petri Kontro
21.5.2024 Omistettu Hannalle
Yksinäisyys
Yksinäisyys
1. Yksinäisyys kalvaa minun sydäntäni niin,
sinä lähtenyt olet muille maille.
Mun oloni on kurja ja mä vaivun kyyneliin,
minä jään sinun lempeä vaille.
Vain nallekarhu vierelläin mua lohduttaa,
minä sille voin hellyyttäni antaa.
On ilman sinua minun elo kamalaa,
kuka voisikaan mun murheita kantaa?
Yksinäisyyteen voin myös minä kuolla:
voi tulla vastaani myös masennus.
Vaan ystävän jostain jos minä löydän,
voi alkaa viimeinkin rakkaus!
2. Kapakatkin kiertänyt mä olen kokonaan,
niistä vain huono olo tuli mulle.
Oon kyllästynyt yksinäisyyteen ja krapulaan,
tällä laululla sen kerron sulle.
Nyt rakas nallekarhuni kastuu kokonaan,
kyyneleeni kun virtaavat sen päälle.
Mä yksinäistä tietäni kuljen kuolemaan,
olen astunut mä heikolle jäälle.
Yksinäisyyteen...
3. Ehkä joskus yksinäisyyteni katoaa,
palaat luokseni elämääni viimein.
Niin ihanaa on lempi, saisin sua rakastaa
kiittäen sua lauluni riimein.
Kas, nallekarhun tahtoisin viimein heittää pois,
tilalle minä tahdon sinut tuoda.
Niin onnen sävel sielussain viimeinkin nyt sois,
voisin kaiken rakkautein sulle suoda.
Yksinäisyyteen...
San. Petri Kontro
23.5.2024 Omistettu Hannalle
Rakkautta
Rakkautta
1. Kas, rakkautta tarvitsee maailma tää -
tulkoon siis aika tuo!
Kas, silloin pois sodatkin unholaan jää -
tulkoon siis aika tuo!
Rakkautta, rakkautta tarvitsen vain,
yksinäisyydestä tarpeeksi sain.
Rakkaus on horjumaton:
on kaipuuta täynnä pää!
2. Niin paljon on sodittu, tapettu vain -
siitä nyt laulaa saan!
Mä onneksi rauhaisan Suomeni sain -
siitä nyt laulaa saan!
Rakkautta, rakkautta kaikille jaan,
sehän on ihanin aarteista maan.
Laulaa nyt voi, riemun se toi:
on mahtava maailmain!
3. Niin lyhkäiset elämän päivämme on -
mutta nyt juhlitaan!
Ei tietää voi oikuista tuon kohtalon -
mutta nyt juhlitaan!
Rakkautta, rakkautta voittaa ei voi,
sitähän kaikkeus aina vain soi.
Riemuitaan siis, riemuitaan siis
nyt hehkussa auringon!
San. Petri Kontro
25.5.2024 Omistettu Hannalle
Hän rakasti elämää
Hän rakasti elämää
1. Hän elämäänsä rakasti ja teki tauluja:
tuo nimi tunnetaan nyt yleisesti.
Hän kukat, kirkot, kahvilat ja taivaan maalasi
ja elämänsä vähän aikaa kesti.
Hän rakasti elämää
ja silmäänsä näkevää -
ja elämänsä vähän aikaa kesti.
2. Hän oli ensin saarnaaja ja tunsi köyhätkin:
hän kertoi paljon rakkaudesta heille.
Vaan oli papin virkaan liian herkkä kuitenkin
ja kaipasi hän aivan muille teille.
Hän rakasti elämää
ja silmäänsä näkevää -
ja kaipasi hän aivan muille teille.
3. Hän viimein löysi seudut eteläisen Ranskanmaan
ja alkoi maalata nyt kukkiansa.
Hän absinttia joi ja teki liikaa töitäkin,
ei koskaan salannut hän rakkauttansa. 
Hän rakasti elämää
ja silmäänsä näkevää -
ei koskaan salannut hän rakkauttansa.
4. Hän aikoi taiteilijasiirtokunnan perustaa
ja kuumeisesti teki hän nyt töitä.
Vaan vihanpitoon, väkijuomiin hukkui hanke tuo
ja tuskin edes nukkui hän nyt öitä.
Hän rakasti elämää
ja silmäänsä näkevää -
ja tuskin edes nukkui hän nyt öitä.
5. Hän kuoli liian varhain eikä häntä tunnettu
ja liiaksi hän kiersi kapakoita.
Ei kukaan tiedä taulujensa lukumäärää nyt
ja töistään maksetaan nyt mammonoita.
Hän rakasti elämää
ja silmäänsä näkevää -
ja töistään maksetaan nyt mammonoita!
San. Petri Kontro
Omistettu Vincent Van Goghille
Nainen
Nainen
1. On nainen ihmeellinen Luojan luomus:
tää laulu kertoo tunteistani mun.
Ken kerran löytänyt on naisen lemmen,
ei unohtaa voi taikaa suutelun.
Voi matkata mies vaikka yli merten,
vaan mielestään ei naista saada voi.
Nainen onhan arvoitus,
jossa kukkii kauneus -
ilman häntä täällä ei ois yhtään mitään!
2. On nainen kaunis katsomatta ikään:
voi rypyissäkin nähdä ihanaa.
Saa olla lihava tai vaikka laiha,
saan heitä kumpaakin mä rakastaa.
Voi matkata mies vaikka yli vuorten,
vaan aina kaipaa naisen lämpöön vain.
Nainen on siis arvoitus,
jossa hehkuu kauneus -
ilman häntä täällä ei ois yhtään mitään!
3. On nainen ihmeellinen Luojan luomus:
tää laulu kertoi tunteistani näin.
Myös minä olen saanut löytää lemmen -
se suloisesti hellii sydäntäin.
Voi matkata mies vaikka kuuhun asti,
vaan mielestään ei naista saada voi.
Ikiaikain arvoitus
onhan naisen kauneus -
ilman häntä täällä ei ois yhtään mitään!
San. Petri Kontro
19.11.2022 Omistettu Inguliinilleni
Uni vapauttaa
Uni vapauttaa
1. On elämässä paljon ahdistusta
ja pitkä matka mielenrauhaan niin.
Ei huomispäivästä voi mitään tietää,
on luotava vain katse tuleviin.
Niin paljon onhan pahaa mieltä täällä,
vaan uni antaa rauhan ihanan.
Siispä nukkumaan nyt vaan,
vuoteen rakkaan kanssa jaan -
sillä uni vapauttaa ja levon antaa!
2. On elämässä usein kiire meillä,
kun asioita päivin hoidetaan.
Voi onnettomuus tulla meitä vastaan,
ei joka päivä päästä onnelaan.
Vaan uni antaa aina vapahduksen,
se kantaa meidät paikkaan turvaisaan.
Siispä nukkumaan nyt vaan,
unten maahan upeaan -
sillä uni vapauttaa ja levon antaa!
(instrumentaaliosa)
3. On elämässä paljon ahdistusta
ja kuolemakin kerran kolkuttaa.
Vaan sitä ennen unta saamme nähdä,
vaik pikkuhiljaa lähestyykin maa.
Ei ole kunnon unta voittanutta,
se meidät turvaisaan vie satamaan.
Siispä nukkumaan nyt vaan,
unten maahan ihanaan -
sillä uni vapauttaa ja levon antaa!
San. Petri Kontro
6.6.2024 Omistettu Hannalle
Näkemiin
Näkemiin
1. Nyt näkemiin, mun oma rakkaimpain:
on kaunis eron hetki tullut meille.
Me tuskin enää koskaan tavataan,
sun kanssasi mä pääsin onnelaan.
Sä valon toit mun mustaan maailmaan -
sä johdatit mut rakkauden teille!
2. Nyt näkemiin, mun oma rakkaimpain:
niin upeata oli kanssas olla.
Se vaikka vähän aikaa kesti vain,
sun kaiken rakkautesi minä sain.
Ei multa riistää voi mun muistojain -
sä täytit minut onnen auringolla!
3. Nyt näkemiin, mun oma rakkaimpain:
mä muistan sua kiitollisin mielin.
En estää voi mä tuskan kyyneltäin,
sun lumoihisi minä kiinni jäin.
On eron hetki meille tullut näin -
nyt kiitän sua kanteleeni kielin!
San. Petri Kontro
18.6.2024 Omistettu Mirvalle
Juhannus
Juhannus
1. On juhannus tullut Suomeen:
se kutsuu taas juhlimaan.
Nyt kokkoja syttyy jälleen
ja iloita viimein saan.
On isänmaa kaunis mulla,
sen tuhannet järvet mä nään.
Saa täällä rauhassa olla -
mä Suomeni lumoihin jään.
Saa täällä rauhassa olla -
tää juhannus hurmaa mun pään!
2. On juhannus tullut Suomeen:
se juhla on auringon.
Nyt lämpöä viimein saamme,
ei kukaan oo onneton.
Ei aurinko laske lainkaan,
en taivaalla pilviä nää.
Nyt hehkuu järvien maamme -
ja rinnoista sulaa pois jää.
Nyt hehkuu järvien maamme -
ja halata saan ystävää!
3. On juhannus tullut Suomeen
ja ihmiset karkeloi.
Niin lyhyt on Suomen suvi,
nyt nauttia siitä voi.
Nyt kokkoja nousee rantaan
ja kuplivaa juomaakin saa.
Oi, kunpa aina ois jussi -
on Suomessa niin mukavaa.
Oi, kunpa aina ois jussi -
niin ihana on isänmaa!
San. Petri Kontro
21.6.2024 Omistettu Hannalle
Lempi
Lempi
1. On lempi niin kummallista:
se äkkiä haihtuu pois.
Niin haurasta onhan lempi,
ei toisin kai olla vois.
Kas, tuokion onni kestää
ja katoaa pilvien taa.
Ei voi sen loppua estää -
vain hetkisen nauttia saa.
Ei voi sen loppua estää -
vaan onhan se niin ihanaa!
2. On lempi niin kummallista:
ei loppua estää voi.
Kuin sydän ois liekeissänsä,
se kaipuuta pelkkää soi.
On ihminen luotu tänne
vain toistansa rakastamaan.
Nyt laulaa mun äänijänne -
ja iloni ilmoille saan.
Nyt laulaa mun äänijänne -
mä onneni kaikille jaan!
3. On lempi niin kummallista:
se päättyy pois aikanaan.
Vaan vielä mä siitä nautin,
se vie minut onnelaan.
On lempi niin jumalaista,
se nautinto suurinhan on.
On kaikki niin ihanaista -
kun lemmestä saa kohtalon.
On kaikki niin ihanaista -
kas, rakkaus tuo auringon!
San. Petri Kontro
30.6.2024 Omistettu Hannalle
Onnellisten maa
Onnellisten maa
1. On Suomenmaamme meille kodiksemme annettu
ja siellä vietämme me elämämme.
Ei mitään pahaa meille kotimaassa tapahdu,
on täällä myöskin kaikki ystävämme.
Tää onnellisten maa
on täynnä mukavaa -
on Suomi enemmän kuin käsitämme!
2. On Suomenmaassa rauhallista sekä ihanaa
ja kaukana on sodan kauhut meiltä.
On täällä lintukodossamme hyvä asustaa,
ei välttyä voi onnen kyyneleiltä.
Tää onnellisten maa
on täynnä mukavaa -
on kiva löytää ilo Suomen teiltä!
3. Ei missään ole suloisempaa kuin tää Suomenmaa,
saa lapset kasvaa maassa rauhaisassa.
On tutkimusten mukaan täällä hyvin ihanaa,
saa elää Suomenmaassa upeassa.
Tää onnellisten maa
on täynnä mukavaa -
oon laulullani siitä kertomassa!
4. On Suomenmaamme meille kodiksemme annettu,
sen seudut ovat kovin rakkaat aina.
Ei kaukomailla isänmaamme ilot unohdu,
on Suomi oma maamme eikä laina.
Tää onnellisten maa
on täynnä mukavaa -
ei surut meitä Suomenmaassa paina!
San. Petri Kontro
3.7.2024 Omistettu Katriina Siiskoselle
Maailma
Maailma
1. On maailmassa paljon mahtavaa:
saan täällä viettää tätä elämääni.
Niin luonto hehkuu värein tuhansin
ja taivaan tähtiä on miljoonin.
Mä kuljen täällä ilon kyynelin -
ja kiitän laulullani ystävääni!
2. On maailmassa paljon mahtavaa:
on Suomenniemi rakas isänmaani.
Saan täällä rauhassa mä rakastaa,
on elintasommekin huikeaa.
On mulle rakas tämä kotimaa -
se vaikka onkin ilman Karjalaani!
3. On maailmassa paljon mahtavaa:
on täällä satamäärin valtioita.
On viisi mannerta ja meretkin,
siis soikoon täällä laulu iloisin.
On pieni pallomme tää ihanin -
siis ihminen, nyt kanneltasi soita!
4. On maailmassa paljon mahtavaa:
me kurkotamme myöskin avaruuteen.
Niin hehkuu meille koko kaikkeus,
kun sitä katson, häipyy masennus.
Tää laulu olkoon onnentoivotus -
me iloisina noustaan aamuun uuteen!
San. Petri Kontro
25.5.2024 Omistettu Hannalle
Joulun odotusta
Joulun odotusta
1. Joulun odotusta on nyt täynnä koko maa,
lumivaippaan on kietoutunut maamme.
Nyt viimein joulun tunnelmasta nauttia näin saa,
siksi riemusta nyt laulakaamme.
Jo joulupukki Petterin valjastanut on,
tontut tehneet on viimein kaiken työnsä.
Ja kohta lapsoset saavat suuren nautinnon,
mutta pukki ensin nyt nukkuu yönsä.
Joulun odotusta on täynnä koko maamme,
aatto jo hiljalleen näin lähenee.
Joululauluista nyt me suuren onnen saamme,
päivät jouluun pikkuhiljaa vähenee!
2. Vuosisatoja on vanha joulun odotus,
siispä nyt laulakaamme onnestamme.
On poissa kaikki arjen harmit sekä masennus,
viimein vietämme nyt jouluamme.
Kas, seimen lasta muistamme mielin iloisin,
Jeesus on paras joululahja meille.
Nyt kohta koittaa meille taas aika ihanin,
emme enää vaivu murheiden teille!
Joulun odotusta...
(instrumentaaliosa)
3. Joulun odotusta on nyt täynnä koko maa,
pukki tuo meille viimein lahjojansa.
Jää kaikki surut sekä ahdistukset kauas taa,
iloitsee joulustaan koko kansa.
Vaan seimen lasta emme saa koskaan unohtaa,
joulu tullut on meille onnekkaille.
Siis siksi, ihminen, sinä onnestasi jaa,
muuten jäät sä joulun tunnelmaa vaille!
Joulun odotusta...
San. Petri Kontro
28.7.2024 Omistettu Hannalle
Naisen malja
Naisen malja
1. Nyt nostan maljan naisen kunniaksi:
hän kaikki seikkailuni ymmärtää.
Mun päivä muuttuu silloin ihanaksi,
kun lähestyn mä sydänystävää.
Niin suloista on sylissänsä olla,
ei mitään pahaa mulle tapahdu.
Naisen maljan nostan nyt,
kerron tunteet kätketyt -
sillä ilman häntä olisin mä yksin!
2. Nyt juomani mun kuohuu upeasti
ja malja täyttyy aina uudestaan.
On poissa sydämestä surun lasti
ja naisestani nauttia mä saan.
Niin mahtavaa on elämäni kanssaan,
saan syliinsä mä jälleen nukahtaa.
Naisen maljan nostan nyt,
päättyy päivät itketyt -
sillä ilman häntä olisin mä yksin!
3. Nyt nostan maljan naisen kunniaksi:
mä pääsen jälleen syliin lämpöiseen.
Niin vaihtuu pelot onnen tunnelmaksi
ja tulen vierellensä uudelleen.
Nyt kirkkain ajatuksin häntä kiitän
ja toivon hänen luonain pysyvän.
Naisen maljan nostan nyt,
kerron tunteet kätketyt -
sillä ilman häntä olisin mä yksin!
Petri Kontro
13.2.2023
Omistettu Inguliinilleni
San. Petri Kontro
Karjalan lumous
															Muut soittimet Antero Partanen
Äänitys: ESV. N Studio Mikkeli
Vuoksi
Karjalan kuutamo
Aamu Laatokalla
Karjalan lumous
Hymynmaa
Karjalan käet
Karjalaan
Laatokan ihanat vaarat
Kotiseutuni Karjala
Karjala
															Aili Runnen haastattelu
Aili Runne – säveltäjä, sanoittaja (1920-99)
Aili Runne syntyi 22.2.1920 Parikkalassa ja kuoli 1999 Helsingissä. Hän oli tuottelias laulelma- ja iskelmäsäveltäjä sekä sanoittaja. Hän sävelsi omia tekstejään, mutta myös mm. Yrjö Jylhän, V.A. Koskenniemen, Toivo Lyyn, Kaarlo Sarkian, Juhani Siljon ja unkarilaisen Sándor Petőfin runoja. Aili Runne kokosi eri runoilijoiden tekstejä samasta aihepiiristä ja sävelsi niistä laulusarjoja. Näin ovat syntyneet mm. Karjala-sarja, Satakieli-sarja, Suomalainen sarja, Valamon ja Laatokan sarja sekä Viipuri-sarja. Runne sävelsi myös lastenlauluja. Hän käänsi myös kansan- ja taiderunoutta suomeksi eri kielistä. Yksi kaikkien aikojen myydyimmistä suomalaisista iskelmistä, Erik Lindströmin ’Muistatko Monrepos’n’ oli Aili Runnen sanoittama. Erittäin suosittu on myös Runnen sävellys ’Laps olen köyhän, kauniin Karjalan’.
Kuuntele haastattelu 1
Kuuntele haastattelu 2
Muinaiset Ihmelapset
Videot
Näsilisko (Uudempi versio)
Jouluaatto kultaisin
Kun elää saan
Tankastinen 
sinfonia
				Unelmia, intohimoja
Tanssiaiset
Maalla
Marssi mestauslavalle
Valpurinyön uni
Omakuvat
Elämäni parhain hetki tähän mennessä
Runot
Impilahti
Kesäyön taivas, pelkkää tähteä
Kultakaloja
Lausuja: Runoilija Juha Halmu
Miksi koskaan ei puhelin soi
Lausuja: Runoilija Juha Halmu
Sua kohti julkisuus
Lausuja: Runoilija Juha Halmu
Tankapoesian aateliset
MYÖNTEISTÄ AJATTELUA
Mullakin on ikätrauma.
Meitä lienee iso lauma.
Milloin ratkee jokin sauma?
Nuorentaisko savusauna?
Luontaistuotteet: floora, fauna?
Kalvaa pelko, kasvaa kauna!
Ajatus nyt tämä, auta:
povipommi taikka lauta –
tulessa on hengen nauta!
***
OIKEA ASENNE 
Pakkasaamu. Katseeni luon elohopeaan:
miinus kakskytviisi.
Ihanaa, voi hiisi!
Helleraja rikki – rannalle siis nopeaan!
***
ELÄMÄNFILOSOFIA 
Banaaninkuoreen jos yöllä liukastuu,
ihanaa: paremmin maaten näkyy kuu!
***
BAMBIN LOGIIKKA
Jos tikkoja on paljon,
saa suuremmat pisteet!
***
IHMISEN IKÄVÄ ITSENSÄ LUO
Täytyy suorittaa työt 
ja kaikki muukin normaali elämä
julkisissa tiloissa.
Niissä on pakko tehdä jotain asiallista,
jotta antaa hyvän vaikutelman!
***
YLPPÖILYÄ
Tähtään tuhatvuotiaaksi
syömällä kalaa pitkäikäisyyteni sinetiksi.
Arvolle koko elämä oli liikuntaa –
minulle kalansyönti oksentamatta
on extreme-urheilua!
KÄÄPIÖ JA LEHMÄ
Yksi koulukiusattu 
yrittää yläasteen näytelmäkerhossa
päästä prinssin osaan – kelpaa vain kääpiöksi
ja saa raivokohtauksen.
Toinen koulukiusattu
on koko peruskoulunsa ajan 
pilkkanimeltään Lehmä.
Kääpiö soittaa Lehmälle 
15 vuotta myöhemmin kapakasta:
kyllä – 
Lehmäkin kertoo kärsivänsä kiusaamisesta edelleen. 
***
SUOMEN HENKINEN ILMASTO?
(staccato e marcato sempre?)
Musiikkiopiston rehtori vakoilee 
alaistensa opetustoimia ovien takaa.
Lääkärikeskukseen tulee uusi talousjohtaja,
joka sanoo työntekijöille: ”Olette liian vanhoja”
ja hoitaa työtään Kanarialta käsin. 
Oppilas puolustaa opettajiensa yksityisyyttä
ja joutuu rehtorin kuulusteluun.
Lääkäri joutuu vaihtamaan työpaikkaa
myrkyttyneen ilmapiirin vuoksi.
***
YKSITYINEN HÄTÄNUMERO
Pyörän selkään noustessa
kännykkä osuu toisinaan johonkin:
tulee puhelu itselleni –
oikeaan osoitteeseen!
VERISELITYS
Miksi Pohjolassa juodaan niin paljon?
Olemme kaltevalla pinnalla,
koska auringonsäteet osuvat tänne viistommin
kuin etelänmaihin.
***
AMÉLIE
1. Pudotan vieraisiin ostoskärryihin appelsiinin.
2. Tiputan kolikot käpälästäni kassaneidille:
olé kesäinen!
EVA DAHLGREN
Rentouden rakenteettomuus!
***
MAAILMA
Polkupyöräliikkeen omistajan mukaan
miestenpyörän ylätanko on täysin turha.
***
OMAKUVA LINJA-AUTOSSA
Kuulen mummon kertovan kännykkäänsä:
”Bussi lähtee minuutin päästä”,
vaikka lähtöön on diginäytön mukaan
kaksi minuuttia.
Hänkään ei siis tiedä mitään armeijan kurista!
***
JUMALIEN KEINU
Ken on yöllä puutarhakeinussa kiikkunut,
hän on sentään ulos asti liikkunut.
Häipyy pääpöstänsä kaikki hävyn häivä –
aamun jälkeen tulkoon lemmen söpö päivä!
***
RAHA-ALLERGIAN SYNTY
Miu, sanoi pankinjohtaja,
kun asiakkaalla lattiaa pesi.
***
SECURITATE
Tulevaisuudessa kahvilaan kun poikkeamme,
kännykässä kiikutamme mikrosirujamme.
Myyjättären palvelu on jokaiselle eri,
kun sirussa on psykiatrin lausunto ja rikosrekisteri!
***
HOMO AMÉLIENSIS 
1. Pudotan vieraisiin ostoskärryihin appelsiinin.
2. Tiputan kolikon käpälästäni kassaneidille:
olé kesäinen!
***